Erään äidin kokemus

”Poikani vuosia kestänyt monipäihdeongelma riistäytyi käsistä viime syksyn. Päivittäinen kovien huumeiden käyttö oli kovaa vauhtia tuhoamassa aivan kaiken, elämän. Viimeiset kuukaudet ennen Rehab365- hoitoon hakeutumista olivat näin äidin näkökulmasta järkyttäviä. Sain tappouhkausia, välit poikani katkaisi, elämänhallinta katosi häneltä täysin. Opinnot keskeytyivät, pitkäaikaisella työpaikalla tuli ongelmia, kaikki laskut ja velvoitteet jäivät hoitamatta. Huumemaailman raadollisuus; väkivalta ja rikollisuus olivat kammottavia. Ajattelin, että mitä vähemmän tiedän mihin kaikkeen hän on sekaantunut, sen parempi.

Ei ollut keinoja auttaa

Olin kuullut webinaarissa Rehab 365 kuntoutuspäällikkö Juha Lantzin luonnon addiktioista ja minuun teki suuren vaikutuksen se, miten arvostavasti hän kuntoutujista puhui. Lähetin pojalleni Rehab 365 esitteen.

Joulukuussa poikani oli lähellä pohjakosketusta ja hän lähetti minulle viestin, että suostuu hoitoon ja haluaa Rymättylään Rehab 365:een. Otin yhteyttä kuntoutuspäällikköön ja tutustumiskäynti saatiin sujuvasti sovittua. Olen stressaantunut ja ihmettelin, miten voisin luvata, että huomenna poikani tulee klo 17, kun elämä oli täysin hallitsematonta. Vahvistin tulomme vasta kun poika istui autossani.

Ensivaikutelma oli ihana; ympäristö oli kaunis, rakennus valoisa ja vastaanotto sydämellinen ja ammattimainen. Tapasimme myös sosiaalityöntekijän. Poikani ei ollut selvä käynnin aikana; puheesta ei tahtonut saada selvää, mutta hoitoon hän edelleen halusi. Sanoin pojalleni, että olen valmis maksamaan arviointijakson, mutta mikäli sen hölmöilet, katkaisen välit. "Voimani ovat loppu". Rehab 365 työntekijät neuvoivat ja auttoivat myös maksusitoumuksen hakemisessa.

Huonokuntoinen poikani saapui arviointijaksolle, joka alkoi lääkärintarkastuksella. Se tuntui minusta äärettömän hyvältä, että kuntoutus oli niin kokonaisvaltaista. Kuntoutujilla ei ollut puhelimiaan käytössä ensimmäisen viikon aikana ja vähitellen rauhoituin, kun huomasin, että minun ei tarvitse olla hälytystilassa 24/7. Minulle omaohjaaja vastasi kysymyksiin ja hänen rauhallisuutensa ja ammattitaitonsa tuntuivat hyviltä. Pikkuhiljaa pystyin päästämään irti, jakson aikana oli mahtavaa, kun Rehab 365 moniammatillinen tiimi otti vastuun asioiden hoidosta yhdessä poikani kanssa.

Ensimmäinen vierailuaika oli jännittävä; oli liikuttavaa nähdä pojassani tapahtunut muutos. Hän oli puhtaissa vaatteissa, huomattavasti hyvinvoivempi ja pää selvänä. Vieroitettuna kaikista päihdyttävistä aineista. Helppoa se ei ollut, mutta vertaistuki ja rakastava, myötätuntoinen yhteisö ovat uskomaton voimavara.

Arviointijakson jälkeen poikani jatkoi intensiivijaksolla, johon kuului 2 päivän kotiloma sekä läheisviikonloppu. Läheisviikonloppu oli yksi elämäni voimakkaimmista kokemuksista. Ymmärrykseni addiktiosairaudesta kasvoi ja sain hyvinvoivan poikani kanssa käydä kasvotusten ja suoraan läpi sen, miltä hänen päihteidenkäyttönsä on minusta tuntunut. Olen ollut poikani yksinhuoltaja ja meillä oli aina läheiset välit, kunnes vähitellen päihteet tulivat väliimme. Olin yksin ongelman kanssa; ongelman, jota en ymmärtänyt ja joka vei kaikki voimani. Rehab-365 työntekijöiltä saamani tieto, tuki ja lämmin myötätuntoisuus ovat uskomaton kokemus, josta olen äärettömän kiitollinen. Sain poikani takaisin. Toipuminen jatkuu ja helppoa se ei ole, mutta sekä poikaani, että minua tiukan paikan tullen rauhoittaa se, että tiedämme, mistä saa tukea ja apua. Lisäksi Rehab 365 Minnesota mallinen hoito jatkuu 365 päivää eli avokuntoutuksena intensiivijakson jälkeen. Jaksoon kuului myös viikon intervallijakso. Vertaistuki antaa voimaa. Jatkohoitoryhmästä poikani on saanut uusia ystäviä, jotka kulkevat samalla toipumisen tiellä, päivä kerrallaan.

Nyt kotiutumisesta on 6 kk. Poikani on saanut opintonsa loppuun ja vakituisen työn. Vanhat ystävyyssuhteen ovat palanneet ja elämässä on positiivisia suunnitelmia, tulevaisuuden uskoa. Voin itse huomattavasti paremmin; ymmärrän nyt addiktiota sairautena ja ymmärrän mihin asioihin voin vaikuttaa ja mihin en. En enää murehdi päivin öin yksin, paniikkikohtaukset ovat loppuneet. Olen jaksanut huolehtia omasta hyvinvoinnistani ja tavata ystäviäni. Töissä kävin koko ajan, se oli minulle pakopaikka vaikkakin ennen poikani hoitoon hakeutumista oloni oli usein epätodellinen; elin kahta todellisuutta: töissä laitoin yksityisasiat syrjään ja suoritin. Kotona olin ahdistunut ja uupunut ja eristäydyin. Nyt ymmärrän, että toipuminen on lopun iän prosessi, mutta minun oloani helpottaa se, että löytyi hoitomuoto, johon poikani sitoutui ja jonka johdosta hän on taas oma itsensä. Läheisyytemme on palannut enkä enää pelkää häntä, oli kamala vaihe pelätä omaa poikaansa. Luotan häneen ja ymmärrän, että vastuu toipumisesta on hänellä itsellään.

Kuten poikani omaohjaajalleen sanoi: kiitos elämästä! Minäkin kiitän oman elämäni puolesta.”