Astuin Rehab365 kynnyksen yli heinäkuussa 2021. Muutama päivä aiemmin olin ensimmäisen kerran elämässä myöntänyt itselleni tarvitsevani apua. Myöntänyt, että päihteet ohjaavat elämääni.

Mielentilani tuohon aikaan oli hyvin sekava. Käyttäytyminen itsekeskeistä ja koko elämä yhtä valhetta. En enää tiennyt puhunko totta vai valehtelenko. Takana oli 20 vuoden päihdehistoria, jonka olin jotenkin pystynyt salaamaan kaikilta. Kukaan ei tiennyt koko totuutta. Jotkut osia totuudesta.

Pelejä tuli pelattua melkein 20 vuotta, josta viimeiset 15 vuotta addiktiosairauden ohjaamana. Pelit pyöritti koko elämää. Elin peleille. Olin avohoidossa viimeiset 7 vuotta, mutta se ei riittänyt mulle. Ennen Rehab365 hoitojaksoa en pystynyt hyväksymään tai käsittämään, että olen sairas. Yritin vuosien varrella hakea selityksiä pakonomaiseen pelaamiseeni aina mielenterveyspuolelta asti ajatuksella; pakko mulla olla joku vika päässä koska pelaan, mutta peliriippuvuudesta ei ole kyse tai sellaista ei ole edes olemassa. Viimeiset vuodet ennen hoitoa, myönsin ääneen olevani peliriippuvainen, mutta en saanut asiaa sisäistettyä sitten mitenkään.