Varpun blogiteksti
Toimiessani näin minulta jäi huomiotta kaikki muut läheiseni ja ennen kaikkea itseni. En tiedostanut mitä minä teen itselleni ja miten annan itseni tulla kohdelluksi. Juoksin kilpaa päihteiden kanssa, mutta joka kerta päihteet voittivat. Ne olivat aina tärkeämpiä kuin minä, lapset tai mikään muu maailmassa. Kilpajuoksussani en hävinnyt ainoastaan päihteille, vaan samalla hävisin vähitellen myös itseltäni. Kuka minä olenkaan? En tunnistanut edes peilikuvaani. Olin suorittanut ja selviytynyt, kunnes romahdin. Lopulta olin saman kysymyksen edessä kuin riippuvainen; Miksi? Miksi minä toimin näin? Mitä minulle on tapahtunut?
p>Läheishoidossa sain ymmärryksen siitä, miten olin itsekin sairastunut. Sain tietää mitä on irrottautuminen ilman, että minun pitäisi hylätä toista. Muistin mistä minä itse nautin. Katsoin itseäni peilistä ja näin tutummat kasvot. Opin jälleen välittämään itsestäni, tunnistamaan rajani ja olemaan itselleni armollisempi. Sain itseni takaisin. Siitä olen kiitollinen.
Juuri tänään on tärkeä päivä. Se on minun.
‹ Takaisin
Julkaistu 14.06.2023