Riippuvuussairaus on koko perheen sairaus ja se vaikuttaa voimakkaasti myös sairastuneen läheisiin. Päihteiden käyttö koskettaa Suomessa arviolta jopa kahta miljoonaa läheistä. Hoitojärjestelmämme pystyy harvoin tarjoamaan riittävää apua riippuvuussairaudesta kärsiville, saati sitten läheisille. 

Voimakkaan ilmiön vaikutuspiirissä elävä ihminen alkaa ratkaista ongelmaa parhaaksi katsomallaan tavalla:

• ”Kunhan vain autan ja tuen riittävästi, niin ongelma ratkeaa.”
• ”Minun pitää huomioida häntä enemmän, niin juominen loppuu.”
• ”Minun pitää ymmärtää häntä. Hän on niin herkkä, uupunut, stressaantunut.”
• ”Maksan velat, niin kaikki on hyvin, ja voimme aloittaa puhtaalta pöydältä.”

Viimeiseen asti yritetään saada sairastunut ymmärtämään tilaansa. Lopputuloksena on pettymys pettymyksen perään.

Huomaamattaan läheiset alkavat elää päihderiippuvaisen ehdoilla. Varotaan sanomisia, ollaan jatkuvasti varuillaan ja valmistaudutaan pahimpaan. Ihmissuhteet etääntyvät, unohdetaan lomamatkat ja harrastukset. Miten elämästä voisi nauttia tällaisessa tilanteessa?

Seurauksena saattaa olla masennusta, unettomuutta, somaattista oireilua, pitkittynyt stressitila. Joillekin läheisille kehittyy läheisriippuvuudeksi kutsuttu toimintamalli.
 

Outin kokemus läheisriippuvuudesta ja siitä toipumisesta

“Olen päihdeperheen lapsi. Isäni on alkoholisti ja sisaruksillani on ollut päihdeongelmia. Hieman yli 2 vuotta sitten pyysin isääni valitsemaan pullon ja minun välillä. Isä jatkoi juomista ja minä katkaisin välit häneen. 

Isäni jouduttua sairaalaan romahdin henkisesti. Vuosien ajan padotut tunteeni vyöryivät päälleni ja koitin vain selviytyä arjesta. Suorittajatyyppinä olin oppinut hoitamaan arkivastuut henkisesti huonovointisena.

Olen ollut 0–100 ihminen, kokien riittämättömyyttä ja että mikään riitä minulle. Aina pitää olla parempi ja tehokkaampi. Pitää olla jatkuvasti liikkeessä, eikä saa pysähtyä. Olen ollut ylivastuullinen, ulkoapäin ohjautuva ihminen tarkkaillen jatkuvasti muiden reaktioita tekemisiini ja sanomisiini. Olen noudattanut läheisen kultaista sääntöä; älä puhu, älä tunne, älä luota! Selviytymistaitoinani ovat olleet suorittaminen, tunnekylmyys, viha, katkeruus ja raivo. 

Läheishoitojaksolla ymmärsin olevani tosi herkkä ihminen. Olin piilottanut herkkyyteni roolieni taakse. Ihmiset auttoivat minua suhtautumaan itseeni armollisemmin. Tajusin, että en voi kokea iloa, tyytyväisyyttä ja riittävyyden tunnetta, mikäli elän roolieni mukaisesti. Ryhmän kanssa opettelin olemaan aito minä ja tuntemaan tunteitani. 

Nyt pystyn tuntemaan tunteita. Rauhattomuus ja levottomuus on muuttunut rauhaksi. Urheilen omaksi ilokseni, en muiden takia. 

Suurin yllätys oli, kun löysin huonon oloni todelliset juurisyyt. Haitalliset selviytymismallit olivat tulleet selkäytimestä, enkä ollut kyennyt tunnistamaan niitä. 

Vastoinkäymisiä kokiessani tunnistan vanhat ajatus-/toimintamallit ja pystyn muuttamaan niitä. Vanhat tavat nostavat helposti päätään. Tärkeintä on pystyä tunnistamaan ne. Pystyn olemaan läheisilleni rehellinen haavoistani ja toimintamalleistani ilman häpeää. 

Olen pystynyt irrottautumaan isäni alkoholismista. En koe syyllisyyttä siitä, eikä minulla ole pakottavaa tarvetta hoivata ja huolehtia hänestä.”

 

Läheisten retriitti Rymättylässä voi auttaa sinutkin kohti parempaa

Järjestämme kevään aikana kaksi läheisten retriittiä sinulle, joka kaipaat hetken irtautumista arjesta, ymmärrystä ja tukea läheisriippuvuuteen, sekä työkaluja ja tukea tulevaisuuteen. Itsetutkiskelun ja rauhoittumisen lisäksi ohjelmaan kuuluu äänimaljarentoutuksia, Metsämieli-meditaatioita, saunomista pihasaunassa, hiljentymistä ja hyvää ruokaa.

Läheisten retriitin ohjaajana toimii Kati Kuusela. Katilla on omakohtainen kokemus alkoholistin läheisenä elämisestä. Kati on kirjoittanut aiheesta myös kirjan Tyhjiin Juotu, jonka voit kuunnella BookBeatistä, Nextorystä ja Storytellistä.

Kevään retriitit Rymättylässä

• 9.–12.5.

Hinta 660 € tai 55 €/12 kk (sis. ylläpidon, ohjelman, jatkotuen)

Ilmoittautumiset ja lisätiedot:
kati.kuusela@rehab365.fi
045 602 6565