Varpun blogiteksti

Kun läheinen käyttää päihteitä. Uskoin pitkään, että minä voisin korjata läheiseni riippuvuuden. Voisin muokata itseni sellaiseksi, ettei hänen enää tarvitsisi käyttää päihteitä. Voisin pehmittää hänen maailmaansa niin, ettei hänen tarvitsisi juoda. Keksin syitä hänen riippuvuudelleen; hän on niin herkkä ja erityinen. Hän on uupunut, hänen täytyy rentoutua. Mahdollistin, annoin rahaa. Kunhan hänen vain olisi parempi olla! Vai oliko kyse pohjimmiltaan kuitenkin siitä, että minun olisi helpompi olla? Yritin aina kulkea varpaillani ja saada hänet ymmärtämään mitä hän tekee itselleen, mitä hän tekee meille. Hän teki lupauksia -ja minä petyin. En voinut ymmärtää miksi.

Joonas G:n kokemus

Hoitoon hakeutuessa pohjakosketus oli tapahtunut ja olin elämässä täysin umpikujassa. Addiktio historia on pitkä jo varhaisnuoruudesta 14-15 vuoden ikäisenä merkit ovat olleet selkeät.

Hoitoon saavuin hyvin kaksijakoisin mielin olin jo hieman pitempään pohtinut Minnesotahoitoa, mutta tämän pohjakosketuksen myötä sain läheiset kustantamaan hoidon. Vielä matkalla mietin et käännytään takaisin. Kun paikalle saavuttiin, ihmiset ottivat hienosti vastaan ja rohkaisivat omalla käytöksellään.

Laurin tarina

Kun saavuin hoitoon, olin kokenut omasta mielestäni sen viimeisen pohjakosketukseni huumeiden maailmassa. Olin sekakäyttänyt huumeita viisi vuotta ja neljä näistä vuosista olin käyttänyt suonensisäisesti. Olin yliannostunut useasti ja käyttöni oli aina ollut runsasta ja itsetuhoista.

Olin kuitenkin viimeisen vuoden ajan yrittänyt pidättäytyä huumeista omin voimin ja onnistunutkin siinä melko hyvin, mutta mielenterveyteni oli silti täysin hajalla, enkä nukkunut juuri lainkaan. Yritin vielä käydä yliopistoa ja pitää yllä parisuhdetta samalla. Lopulta elämäni ja mieleni romahti täysin valvottuani yli kolme vuorokautta kovan stressin alla. Vaivuin psykoosiin ja aloin käyttää amfetamiinia, rauhoittavia ja opiaatteja suonensisäisesti.

Petterin tarina

Astuin Rehab365 kynnyksen yli heinäkuussa 2021. Muutama päivä aiemmin olin ensimmäisen kerran elämässä myöntänyt itselleni tarvitsevani apua. Myöntänyt, että päihteet ohjaavat elämääni.

Mielentilani tuohon aikaan oli hyvin sekava. Käyttäytyminen itsekeskeistä ja koko elämä yhtä valhetta. En enää tiennyt puhunko totta vai valehtelenko. Takana oli 20 vuoden päihdehistoria, jonka olin jotenkin pystynyt salaamaan kaikilta. Kukaan ei tiennyt koko totuutta. Jotkut osia totuudesta.

Karin tarina

Pelejä tuli pelattua melkein 20 vuotta, josta viimeiset 15 vuotta addiktiosairauden ohjaamana. Pelit pyöritti koko elämää. Elin peleille. Olin avohoidossa viimeiset 7 vuotta, mutta se ei riittänyt mulle. Ennen Rehab365 hoitojaksoa en pystynyt hyväksymään tai käsittämään, että olen sairas. Yritin vuosien varrella hakea selityksiä pakonomaiseen pelaamiseeni aina mielenterveyspuolelta asti ajatuksella; pakko mulla olla joku vika päässä koska pelaan, mutta peliriippuvuudesta ei ole kyse tai sellaista ei ole edes olemassa. Viimeiset vuodet ennen hoitoa, myönsin ääneen olevani peliriippuvainen, mutta en saanut asiaa sisäistettyä sitten mitenkään.

Erään äidin kokemus

”Poikani vuosia kestänyt monipäihdeongelma riistäytyi käsistä viime syksyn. Päivittäinen kovien huumeiden käyttö oli kovaa vauhtia tuhoamassa aivan kaiken, elämän. Viimeiset kuukaudet ennen Rehab365- hoitoon hakeutumista olivat näin äidin näkökulmasta järkyttäviä. Sain tappouhkausia, välit poikani katkaisi, elämänhallinta katosi häneltä täysin. Opinnot keskeytyivät, pitkäaikaisella työpaikalla tuli ongelmia, kaikki laskut ja velvoitteet jäivät hoitamatta. Huumemaailman raadollisuus; väkivalta ja rikollisuus olivat kammottavia. Ajattelin, että mitä vähemmän tiedän mihin kaikkeen hän on sekaantunut, sen parempi. Ei ollut keinoja auttaa.